The Wolf Among Us
The Walking Dead -pelisarjastaan tuttu Telltale Gamesin uusin päättynyt tarinankerrontapeli The Wolf Among Us sai parisen viikkoa sitten päätöksensä, kun tarinan viides ja viimeinen osa julkaistiin. Telltale teki sen taas.
Fables-sarjakuviin perustuva The Wolf Among Us tuo saduista tutut hahmot elävien kirjoihin. Nämä satujen sankarit ja konnat ovat sulautuneet tavallisten ihmisten joukkoon, elämään tavallista elämää ja aloittaakseen kaiken alusta. Mutta kuten kaikissa saduissa, ei elämä ole aina pelkkiä kurpitsavaunuja. Tämän saa huomata myös Fable Townissa toimiva sheriffi – herra Susi, Isopaha itse. Bigby Wolfina tunnettu Fabletownin sheriffi saa selvitettäväkseen tapauksen, jollaista ei ole sattunut aikapäiviin. Eräs satuhahmoista on murhattu, ja kukas muukaan kuin herra Susi saa selvitettäväkseen tämän murhamysteerin.
Pelissä ohjaillaan siis Bigby Wolfia, etsien johtolankoja, leikkien dekkaria ja – kuten tyypillisesti Telltale-peleissä – tehden täysin vääriä päätöksiä. Telltale Gamesin pelithän ovat tunnettuja interaktiivisuudestaan. Pelaaja joutuu pelissä tekemään paljon valintoja – aina siitä, päätätkö humauttaa jotakuta pullolla päähän, vai haluatko välistä leikkiä hyvää poliisia ja auttaa hänet ylös. Kaikki päätökset vaikuttavat tulevaan, ja mikäpäs sen mielekkäämpää kuin saada vielä viimeisessäkin episodissa kuulla kuittauksia siitä, mitä päätit tehdä ensimmäisessä jaksossa, jolloin vielä moraaliset tarkoitusperäsi ja profiloituminen olivat vielä pimennossa. Ette voi olettaa että ensimmäisellä pelikerralla tietäisin, haluanko olla Iso Paha Susi vai Iso Hyvä Susi. Joten lopulta ensimmäinen pelikerta menee siten, että lopulta oletkin vain Iso semi-hyvä-joka-pakon-edessä-tekee-pahoja-päätöksiä Susi. Illuusio valinnoista on kuitenkin niin erinomainen, ettei tämä edes haittaa, ja on toki ymmärrettävää että pelin draaman kannalta on pakko tehdä välillä päätöksiä, joita et pelaajana haluaisi tehdä mutta jotka tuntuvat mielestäsi parhaimmalta tilanteessa. Ja se jos mikä sitouttaa pelaajan tarinaan sisälle.
Ei se aina lähde.
Peli on saanut paljon pelillisiä muutoksia verraten Walking Dead -pelisarjaan. Toimintaosuudet on paljon mielekkäämmin toteutettu, ja nämä sisältävät paremmin vaihtoehtoja siitä kuinka haluat toimia. Pelin myös tunnistaa Telltale-peliksi siitä, että – valitettavasti – liikkuminen tuntuu edelleen hieman kankealle ja toisinaan peli tahtoo nikotella huolimatta koneen kokoonpanosta. No, ehkäpä sitten seuraavassa pelissä (Game of Thrones? Telltale pliis!).
Noir-tyyppinen maailma säväyttää värimaailmallaan. Sarjakuvamainen miljöö sopii pelin hengelle erinomaisesti, ja ääninäyttelystä ja käsikirjoituksesta ei löydy pahaa sanaa. On aina mukavaa huomata pelatessaan, kuinka pelaajalle ei väkisin selitetä kaikkee, ja peli sisältää mukavia pikku referenssejä satuihin ja sinulle annetaan mahdollisuus löytää ne itse. Onhan se hieno tunne tajuta, kun ruutuun pompsahtaa yhtäkkiä joku lapsuudesta tuttu satuhahmo eikä peli ole heti toteamassa HEI MINÄ OLIN MUUTEN SE PAHIS HANNUSTAJAKERTUSTA. Onhan nämäkin luettavissa, ja Satuhahmojen Kirja kertoo myös muutakin mielenkiintoista mitä on tapahtunut sadun jälkeen kullekin hahmolle.
Mitäpä tähän muuta enää lisäämään kuin: Telltale Games – lisää pelejä, kiitos.
Arvosana: 9.0
