The Stanley Parable
Alun perin Half Life 2 -modina vuonna 2010 startannut projekti The Stanley Parable on aiheuttanut kummastusta netin syövereissä viime aikoina. Pelin “HD Remix” -versio on vastikään julkaistu Steamissa. On oikeastaan väärin puhua tässä tapauksessa pelistä, sillä The Stanley Parable on varsin kaukana perinteisistä videopeleistä. Se on enemmänkin interaktiivinen kokeilu, jossa kertoja vie tarinaa eteenpäin pelaaj… käyttäjän toimintojen mukaan ja ennakoi jokaikisen käyttäjän tekemän liikkeen. Tästä pelis… teoksesta ei voi kertoa ilman pilaamatta itse elämystä.
Jokatapauksessa.
The Stanley Parablessa on ennakkoasetelma. Stanley, työntekijä numero 427 on tavallinen konttoristi, jonka työtehtävä on painaa sitä nappia, mitä käsketään. Kuitenkin eräänä päivänä uutta käskyä painaa näppäintä ei tule huolimatta tuntien odottelusta. Ja mitä ihmettä – koko toimisto on tyhjänä! Kuinka kauan Stanley oikein olikaan toimistossaan, ja mihin ihmeeseen kaikki ovat menneet? Tähän Stanley pyrkii löytämään vastauksen tutkimalla toimistoa ja tekemällä valintoja, jotka johtavat lähemmäs totuutta – tai sitten eivät.
Mainitsinkin jo aiemmin pelin kertojan. Koko pelikokemus nojautuu hyvin pitkälle kertojan antamaan palautteeseen siitä, mitä oikein teet. Peli on tupasen täynnä valintoja, joita pel… käyttäjän tulee tehdä – kummasta ovesta menet, mitä nappia painat ja kumman reitin valitset. Nämä jokainen johtaa omanlaiseensa lopputulokseen, jotka ovat toinen toistaan järjettömämpiä – tai järkee tekeviä, miten asiaa haluaa lähestyä. Stanley Parablen tarkoituksena kun ei taida olla voittaminen, vaan häviäminen ja restarttaus yhä uudelleen… ja uudelleen… ja uudelleen.
Tämä interaktiivinen fiktio on aivan loistava teos omassa sarjassaan – eikä se johdu edes siitä, että se on yksin siellä. Peli yhdistelee Dear Estherin tarinankerrontaa ja Antichamberin laatikon ulkopuolista ajattelua, muttei todellisuudessa ole samankaltainen kummankaan kanssa. Se on kunnianhimoinen projekti, joka varmastikin tulee nousemaan tietynlaiseksi kulttiklassikoksi. Voin nähdä hieman pakkomielteisemmät ihmiset tahkoamassa peliä yhä uudestaan ja uudestaan. Toisille taasen peli ei välttämättä sovi ollenkaan johtuen sen perusluonteesta – tulet aloittamaan pelin uudelleen moneen otteeseen, juoksemaan samoissa paikoissa ja kuunnellen samojakin juttuja. Toisaalta jokaisella pelikerralla huomaa myös jotain aivan uutta ja erikoista. Itsekin huomasin seisseeni 10 minuuttia luutakomerossa, ihan vain koska.
Vapaa tahto on yliarvostettu.
Arvosana: 8.5
