Spelunky

Kun puhutaan Rogueliken kaltaisista peleistä, täytyy olla varovainen mitä sanoo. Termi juontaa juurensa 1980 pelistä nimeltä Rogue, joka oli vuoropohjainen ASCII dungeon crawler. Rogueliken tyypillisiä ominaisuuksia on pysyvä kuolema, tasojen satunnaisuus ja pelihahmon ominaisuuksien kehittyminen matkan varrella.

Spelunky on kaikkea tätä, poislukien ASCII-grafiikkaa ja vuoropohjaisuutta. Sen johdosta sitä tuleekin sanoa Rogueliteksi, tai roguelikelikeksi. Äh, en minä tiedä. Semantiikkaahan se kaikki on, aika puhua itse pelistä.

Spelunkyssä ohjaat nimeämätöntä protagonistia. Tavoitteena on tutkia yhä enemmän alueita, kerätä niin paljon kultaa ja arvoesineitä kuin mahdollista samalla kun yrität selvitä luolastojen sisältämistä ansoista ja vihollisista. Asearsenaaliisi alussa kuuluu pelkästään piiska ja pari pommia joilla voi räjäyttää ympäristöä, sekä oikeastaan kaikki muu mitä vain löydät – voit heittää maassa lojuvia kiviä, saviruukkuja tai vaikka pelikaveriasi vihollisia päin. Matkallasi voit löytää tai ostaa maanalaisista ostospaikoista uutta esineistöä, kuten pommeja, aseita, muinaisia artefaktia ja apuja kiipeilyyn. Mitä pidemmälle pääset, sitä voimakkaampia esineitä voit löytää, ja osa on hankittavissa pelkästään erilaisilla vippaskonsteilla, jotka pelistä todella kiinnostuneet haluavat tietenkin keksiä itse eikä lukea arvosteluista tai pelin wikistä.

Jokaisessa tasossa on myös neito hädässä, jonka kuljettamalla tason oviaukolle saat tason läpäistyäsi yhden sydämen lisää. Sydämet ovat pelaajan elämä – menetät yhden jokaisesta osumasta tai liian korkeasta pudotuksesta. Kun sydämet loppuu, päättyy myös senhetkisen spelunkerisi taival, ja joudut aloittamaan alusta. Seinät liikkuvat, ja luolasto on jokaisella pelikerralla erinäköinen.

Peli sisältää enintään 4 henkilön paikallisen moninpelin, sekä 8.8. julkaistu PC-versio myös Deathmatch-moninpelin, joka on kuin nopeatempoinen bomberman, jossa pyrit pienellä areenalla tappamaan luolanryöstäjäkollegasi. Peli on viihdyttävää yksin, mutta parhaimmillaan kavereiden kanssa. Kaverin auttaminen ja satuttaminen on molemmat äärimmäisen helppoa, joten peli vaatii hyvää kommunikointia pelaajien välillä. Online multiplayer puuttuu kokonaan, joka omasta mielestäni on suurin miinus koko pelissä.

Peli on saanut laajalti kehuja jokaisesta suunnasta, ja sitä sarjaa jatkaa myös allekirjoittanut. Peli on uskomattoman hyvä.  Hahmon ohjattavuus, pelin sulavuus ja visuaalisuus ovat kaikki loistavalla tasolla.  Kun lähdet jälleen yrittämään uudelleen luolaraidiasi edellisen päättyneen jälleen kerran nopeaan kuolemaan, tuskin maltat odottaa mitä uutta voit tällä kertaa löytää ja kuinka pitkälle pääset. Peli tarjoaa pelaajalle täydellisen vapauden päättää siitä, minkälaisen etenemistyylin valitsee.  Speedrun on mahdollista, mutta  tiettyyn asteeseen myös se, että tutkit rennon reippaalla otteella luolaston ja siirryt seuraavaan.  Luolastoon ei ovi jäädä liian pitkäksi aikaa, sillä tietyssä vaiheessa… no, sanotaanko että pelaajalla tulee todella kiire päästä pois.

Aluksi en pitänyt siitä, että peli pakottaa sinut tietynlaiseen huolimattomuuteen. Et voi jäädä loputtomaksi miettimään yhtä hyppyä, vaan sinun täytyy ottaa riskejä välillä, ymmärtää sitä mitä ympärilläsi näet ja tehdä kaiken näkemäsi perusteella paras mahdollinen päätös niin nopeasti kuin voit. Tämä lisää pelin mukanatuomaa jännitystä, jollaista on hankala pelintekijöiden luoda pelissä. Sinun on pakko edetä, pakko tehdä riskialttiita päätöksiä, jotka voivat johtaa kuolemaan. Ja tämä tekeekin pelistä eeppisen seikkailun kohti uusia vaaroja.

Arvosana: 9.5