Skullgirls
Skullgirls on 2D taistelupeli, joka nakkaa pelaajan viehättävään Dark Deco -henkiseen maailmaan. Tarinat kertovat artefaktista nimeltä “Skull heart”, joka kerran seitsemässä vuodessa voi antaa löytäjälleen toiveen. Kuitenkin, mikäli löytäjällä on epäpuhdas sielu, tulee hänen toiveestaan korruptoitunut ja hänestä muokkautuu seuraava Skullgirl – karmaiseva olento, joka omaa massiiviset voimavarat. Aikojen saatossa useat yksilöt ja yhteisöt ovat etsineet Skull Hearttia, mutta tähän päivään saakka kukaan ei vielä ole säästynyt artefaktin julmilta voimilta…
Skullgirls sisältää paljon tappelupelien kuten Marvel vs. Capcom, Tekken tag tournament ja useiden muiden 2d-taistelupelien mekaanisia ja pelillisiä samankaltaisuuksia – Tag team -periaatteella toimiva taistelu, hypercombot, combosta palautumiset ja niin edelleen. Pelissä on tarinamoodi, arcadepelimuoto jossa taistelet läpi erilaisten haasteiden, versus-pelimuoto niin paikalliselle kuin online-pelaamiselle sekä harjoitteluhuone ja tutorial. Hahmoja on tällä hetkellä kahdeksan, joiden lisäksi yksi ilmaiseksi ladattavana. Niin, ja kaikki hahmot ovat naispuoleisia, kuten pelin nimikin viittaa.
Peli on kenties hienoimpia 2D-taistelupelejä joita olen pelannut, niin visuaalisesti kuin animaatioiden puolesta. Taustagrafiikat ovat ihastuttavia, eivätkä ne sotkeennu pelin edustalla tapahtuvaan liikkeeseen missään vaiheessa. Hahmot ovat myös visuaalisesti näyttäviä ja heidän liikkuvuus on erittäin tarkkaa. Joidenkin hahmojen ulkoasu on ehkä hieman… yliseksuaalinen, ja tehty enemmänkin fanipalveluksena. Alushousut vilahtelee, ja etenkin eräs hoitsu on varsin budjettiluokan vaatetuksessa lähtenyt tappelemaan. Toisaalta hahmoissa löytyy myös paljon aivan ihastuttavan erikoisiakin ratkaisuja (kuten järkyttävän ruma Painwheel, joka ilmeisesti on myrkytetty ja muuttunut hirviöksi), joten kaikki hahmot eivät suinkaan ole pelkkää tissiä ja persettä. Hahmot ovat myös ominaisuuksiltaan kaikki uniikkeja, ja jokaiselle täytyy luoda oma pelityyli menestyäkseen kyseisellä naikkosella. Hahmojen vähyys aiheuttaa sen, että joudut usein pelaamaan mirror-matchuppeja – ainakin julkaisussa pelattavia hahmoja olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän.
Pelin taistelujärjestelmä on tottakai tärkein osa kun puhutaan tappelupelistä ja sen potentiaalista. Ensinnäkin, Skullgirls sisältää kenties parhaimman tutoriaalisysteemin koskaan. Se kattaa aivan kaiken mitä sinun tulee tietää pelistä – aina peruskomboista ketjulyöntien tekemiseen ja torjumiseen, sekä voimakkaampien momentum-tyylisten iskujen käyttöön. Näiden lisäksi jokaiselle hahmolle on myös oma erillinen tutoriaali, jolla opit hallitsemaan kunkin taistelijan erikoisuuksia.
Tämä ei kuitenkaan pelasta taistelupelien ammattisairaudelta myöskään Skullgirlsiä. Etenkin Onlinessa huomasin saaneeni turpaan varsin komeasti pelaajilta, jotka käyttivät hyvin niukkaa kombovalikoimaa – koska kombot tuntuivat olevan lähes loputtomia välillä. Joitakin iskusarjoja on mahdotonta pysäyttää kun saa ensimmäisen iskun perille, jonka jälkeen siirtää iskuja alhaalta ylös ja niin edelleen. Katson teihin päin, Hwoarang ja Eddie. Tottakai on helppo sanoa että olen vain surkea pelaaja (kuten olenkin tässä genressä), mutta tuntui todella turhauttavalta saada Onlinessa dunkkuun. Taistelu ei tuntunut läheskään niin mielikuvitusrikkaalta kuin olisin toivonut – eihän turpaan saaminen toki koskaan ole mukavaa, mutta en myöskään päässyt ihailemaan vastustajan taitoja, kun näytti, että hän oli opetellut vain yhden trikkisarjan ja se riittää. Myös tag team -ominaisuus tuntuu aika heppoiselle, eikä se onnistu tuomaan pelille enempää taktista vapautta mitä sillä tavoitellaan.
Peli ei loppujen lopuksi tarjoa niin paljon kuin se pystyisi tarjoamaan. Se näyttää todella hienolle ja animointi on loistavalla tasolla, mutta pelimekaniikka ei tunnu oppuun asti hiotulta. Peli olisi varmastikin voinut viettää kehityksessä vielä ainakin puoli vuotta, jolloin sisältöäkin olisi voinut tarjota heti julkaisusta enemmän. Etenkin online-puolen ominaisuudet ovat varsin vaatimattomat – pikamatsi ja turnausmahdollisuus, sekä aulatila. Tätä olisi voinut laajentaa hyvinkin paljon esimerkiksi lisäämällä katsojamahdollisuus, tai kehittää uudenlaisia pelimuotoja. Eihän näitä pelejä yksinpelin tähden pelata.
Peli tarjoaa oman aikansa varsin viihdyttävää nappien hakkausta, mutta pidempiaikaseen pelaamiseen sisältö ja pelituntuma ovat ainakin toistaiseksi puutteelliset. On hyvin hankala ennustaa mihin suuntaan peli lähtee kehittymään – tuleeko sisältöä lisää, vai muuttuuko pelikavereiden löytäminen hankalaksi. Oli kuitenkin piristävää pelata tämännäköistä tappelupeliä ja huomata genren olevan vielä elossa (minkä myös uusin Mortal Kombat todisti), koska tämänkaltaisten pelien kanssa meni suuri osa lapsuudesta. Harmi, ettei tämä peli onnistunut aivan herättämään sitä intoa tähän genreen mitä silloin itsellä oli.
Arvosana: 7.5
