Rogue Legacy
Hyppimistä, huitomista, kuolemaa, päivitystä ja päivittelyä. Tätä ja paljon muuta on Rogue Legacy.
Peli on retrohengessä luotu pikseligraafiikkaa hyväksi käyttävä tasohyppely. Tehtävänä on tutkia satunnaisesti muodostuvia luolastoja, tuhota neljän eri ympäristön neljä loppuvastusta, jonka jälkeen päihittää itse pääpomo. Yksinkertaista, mutta ei todellakaan helppoa.
Linna on synkkä ja täynnä kauhuja: pelaajan odotetaan kuolevan toistuvasti, ja näin tulee myös käymään. Mutta ei hätää: kuoltuasi keräämäsi kullan perii jälkeläisesi, joka voi päivittää linnastoa, ostaa uusia varusteita ja kykyjä tai lukita luolaston ulkoasun. Uuden jälkeläisen mennessä linnaan menetät kuitenkin jäljellä olevat rahasi linnaa vartioivalle kreikkalaisesta mytologiasta tutulle Charonille.
Jälkeläisen voi kuoltuaan valita kolmesta satunnaisesta hahmosta. Tällaisia hahmoja on esimerkiksi ritari, maagi tai barbaari, näin pari mainitakseni. Kullakin on omat hahmokohtaiset vahvuudet ja heikkoudet. Näiden lisäksi jokainen hahmo omaa erilaisia luonteenpiirteitä ja muita ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa peliin hyvinkin merkittävästi. Joku voi nähdä kaiken mustavalkoisena tai ylösalaisin, osa ei tunne minkäänlaista kipua kun taas eräällä voi olla ärtyneen suolen oireenyhtymä.
Kullakin hahmolla on käytössä miekkansa lisäksi myös taika, joista osa muistuttaa erehdyttävän paljon Castlevanian vastaavia kakkosaseita. Tällaisia taikoja ovat mm. tikari, kaaressa lentävä kirves tai kasa lenteleviä piikkipalloja. Taiat arvotaan kullekin jälkeläiselle sattumanvaraisesti. Pääaseena on miekka, mutta pelaamalla eteenpäin ja keräämällä enemmän kultaa voit päivittää miekkaasi, kunhan vain ensin olet onnistunut löytämään peltisepälle sopivan piirustuksen, jonka avulla hän voi rakentaa uusia varusteita.
Pelin pitääkin mielekkäänä päivitysjärjestelmä ja jatkuva hahmon kehittäminen. (Lähes) jokainen jälkeläinen on edellistä voimakkaampi, ja huomaat pääseväsi koko ajan pidemmälle. Koska peli on todella hankala, opit myös tunnistamaan erilaisten vihollisten heikkouksia ja vahvuuksia, sekä harkitsemaan parhaan lähestymistavan kuhunkin osioon luolastoa. Tämä yhdistettynä linnarynnistelyyn sopivalla musiikilla ja kiehtovalla retrografiikoilla tekee pelin tunnelmasta todella nostalgisen ja myös jännittyneen – huomaat varovasti jokaista hyppyäsi ja iskuasi, sillä tekemällä virheen olet väistämättä hukassa. Kehittyessä pelaajana pääset pidemmälle, ja tämän myötä saat myös ostettua parempia varusteita, lisäenergiaa ja kokonaan uusia hahmoluokkiakin. Tämä onkin se tekijä, jonka vuoksi haluan välttää sanan rogueliken käyttämistä – peli ei ole sitä, vaan se on jotain aivan muuta. Se uudistaa pelikertojen edetessä koko ajan itseään, eikä sinun ole kuoltuasi aloitettava aivan nollasta.
Pelissä on kuitenkin varjopuoli. Se osaa turhauttaa todella paljon tietyiltä osin. Toisinaan juokset luolastoja koittaen vain kerätä mahdollisimman kultaa seuraavalle jälkeläiselle ilman tavoitetta tehdä mitään todellista etenemistä päästäksesi esimerkiksi seuraavan alueen pomolle saakka. Paremmat päivitykset merkitsevät helpompaa etenemistä, ja nämä edellyttää hyvin paljon pelkkää luolastojen grindaamista, ja tämä muodostaa tietynlaisen noidankehän – mitä enemmän päivität, sitä enemmän päivitykset maksavat, ja sitä enemmän tarvitset kultaa. Toki peli ohjaa sinut näin vaativammille alueille, mutta usein on helpompi vain tutkia jokainen helpomman osion kohta ja kerätä kultaa sieltä mahdollisimman paljon kuin mennä seuraavalle tasolle tappelemaan hankalampien hirviöiden kanssa. Tuloksena on pienimuotoinen grindfest, josta ei saa minkäänlaista saavutuksen tunnetta.
En voi suositella peliä niille, joilla ei ole kärsivällisyyttä opetella pelin niksejä ja malttaa mieltään käydä läpi useita kertoja samanlaisia alueita. Uskoisin kuitenkin jokaisen Roguelike-peligenren ystävän nauttivat tästä vallan paljon, sekä ihmisille, jotka tykkäävät superhankalista peleistä kuten Dark Souls tai Demon Souls, jotka ovat olleet tämänkin pelin inspiraation lähde. Peli on kuitenkin erittäin viihdyttävää haastetta tarjoava koitos, jonka läpäisemiseen saa käytettyä helpostikin 30 tuntia peliaikaa. On aina hienoa nähdä luotavan jotain uutta ja ainutkertaista. Pelikokemuksena Rogue Legacy on nimenomaan tätä.
Ja niin, suosittelen pelaamaan peliä ohjaimella. Peli on jo riittävän vaikea, et tarvitse lisähaastetta käyttämällä näppäimistöä.
Arvosana: 8.5
