Pelien potkustarttaus – Kickstarterin ongelmat

Nykyajan pelinkehittäjät ovat mielenkiintoisen muutoksen alla. Yhä useammin pelaajien huulille nousee puhe pelistä, joka kehitettiin vaatimattomissa oloissa itsenäisten pelinkehittäjien tiloissa ilman massiivista julkaisukoneistoa ja mainostamista. Pelaajathan suorastaan vihaavat suuria julkaisijoita kuten EA ja Ubisoft. Mielikuva puvussa ja kiiltonahkakengissä kävelevästä isosta kihosta heittämässä rahapusseja  itseään myyville pelinkehittäjille, jotka kiireellä parsivat kokoon keskinkertaisen pelin elää erittäin vahvana etenkin PC-pelaajien ajatuksissa. Siinä missä julkaisijat etsivät pelistä parasta mahdollista tuottoa, haluavat pelaajat (ja pelinkehittäjät) parasta mahdollista pelikokemusta. On ymmärrettävää, että ajatukset eivät aina kohtaa keskenään.

Tällöin esiin astuu Kickstarter.

Kickstarter on crowdfunding-perusteella toimiva sivusto, jonka kautta niin yksityishenkilöt kuin yritykset voivat hakea projektilleen joukkorahoitusta. Projekti voi olla esimerkiksi elokuva, musiikkilevy tai joku aivan uusi inventio.  Usein mitä enemmän projektiin raha lahjoittaa, sitä parempia palkintoja lahjoittaja saa peruspaketin kylkeen – esimerkiksi t-paitoja, signeerattuja kopioita tai vaikkapa lounaan pelinkehittäjien kanssa kunhan riittävästi laittaa rahaa likoon. Parhaiten sivu tunnetaan peleistä, joita sen avulla on potkustartattu menestyksekkäästi ja julkaistiin tai tullaan julkaisemaan – Shadowrun, Leisure Suit Larry, Planetary Annihilation ja Faster Than Light, näin pari mainitakseni. Tämän lisäksi myös muuan pelikonsoli nimeltä Ouya sai alkunsa potkustartilla.

Muun muassa haastava avaruustaistelusimulaatio Faster Than Light on saanut alkunsa Kickstarterilla

Tämähän kuulostaa aivan mahtavalta. Suurten massojen lahjoittaessa pieniä summia itsenäiset pelinkehittäjät voivat luoda jotain aidosti hienoa. Olen vilpittömän iloinen siitä, että sen kautta on onnistuttu tekemään itsenäisten pelinkehittäjien toimesta jotakin ainutlaatuista ilman turhauttavaa julkaisukoneistoa, joka voi rajoittaa luovuutta ja pahimmillaan jopa heikentää julkaistavan pelin laadullista tasoa. Kickstarterista puhuttaessa ensimmäisenä tuleekin mieleen hieman enemmän julkisuudessa olevat positiiviset asiat siinä – sen hyviä puolia ei kukaan voi kiistää, niiden ansiostahan se onkin niin suosittu tapa tuoda julkisuutta projektilleen ja kerätä rahoitusta.

Mutta mitä paljastuukaan ulkokuoren alta.

Kickstarter sisältää paljon hienoa ja peliteollisuuden kannalta kehittäviä osa-alueita. Järjestelmä sisältää kuitenkin joitakin erittäin kriittisiä ongelmia, jotka pidemmällä tähtäimellä voivat jopa vahingoittaa peliteollisuutta. Alla esitellään eräitä tekijöitä, jotka mielestäni tekevät koko Kickstarter-järjestelmästä puutteellisen ja lisäkehitystä vailla olevan liiketoimintamallin.

Et todellisuudessa osta mitään

On varmastikin tärkein seikka miettiessä Kickstarterin ja esimerkiksi ennakkotilauksen eroa. Ennakkotilaamalla pelin ostat tuotteen, joka toimitetaan sinulle ostotapahtuman jälkeen kunnes tuote lähtee julkaisuun Kickstarterin tilanne ei vastaa tällaista tilannetta – antamalla rahaa jollekin projektille, annat rahasi  lupaukselle pelistä. Siinä missä ennakkotilauksen maksetut rahat pystyy saamaan takaisin, ei Kickstarterin tukijat voi vaatia rahojaan takaisin mikäli peliä ei koskaan julkaista.

Kun tuet jotain projektia, voit kutsua itseäsi enemmänkin rahoittajaksi. Et välttämättä saa rahoillesi minkäänlaista vastinetta, joka täytyy pitää koko ajan mielessä miettiessäsi itseäsi kiinnostavan prokkiksen tukemista.

Voiko projektin järjestäjään luottaa

Koska tukija ei osta kuin lupauksia, vaatii tämä valtavan määrän harkintakykyä mihin rahansa sijoittaa.  Onko projektin takana luotettava henkilö? Miten realistisilta tavoiteltavat asiat vaikuttavat? Ovatko projektin haettu rahamäärä riittävän suuri vai liian pieni? Kuinka voin olla varma, että rahat käytetään kuten luvataan? Pystyisikö projektin laatija vastaamaan suureen kysyntään? Mikäli näissä kohdissa projektin suunnitelmat tuntuvat puutteellisille, luulisi hälytyskellojen alkavan soida.

Varmastikin kuuluisin esimerkki tästä on Tim Schafer ja hänen Kickstarter-projektinsa “Broken Age”.  Erikoisen tästä tapauksesta tekee se, että projektin takana on kokonainen pelistudio nimeltä Double Fine.  Tämän osoita ja klikkaa -tyylin seikkailupeli vaati pelinkehitykseen alkuperäisen suunnitelman mukaan 400 000 dollaria, joka on varsin vaatimaton summa pelinkehityksestä. Peli keräsi yli 3 miljoonaa dollaria.

Ja silti rahat loppuivat kesken.

Peli päätettiin pilkkoa kahteen osaan, ensimmäisen osan tullessa vuoden 2014 tammikuussa beta-vaiheeseen eli kahden vuoden päästä Kickstarterin käyntiinpotkaisusta.  Täydellinen peli on näillä näkymin tulossa pelattavaksi vuoden 2015 tienoilla. Rahoitus on edelleen hieman kysymysmerkki kun julkaisijaa ei käytetä, eikä toisen Kickstarterin järjestäminen ole vaihtoehto. Tilanne Broken agen kohdalla on hyvin tyypillinen, kun rahoitussuunnitelmaa ei ole mietitty riittävällä tarkkuudella, ja Kickstarterin julkaisuhetkellä pelistä ei ole muuta kuin konsepti – ihmiset lahjoittivat rahaa pelille, jolla ei siihen aikaan ollut edes nimeä. Aliarvioitu rahoituksen tarve ja epärealistinen tilannekuva siitä, kuinka nopeasti peli valmistuu ja kuinka laaja pelistä tulisi jättävät pelaajat odottelemaan vielä toviksi Schaferin uutuutta.

Fanien liiallinen osallistuminen pelinkehitykseen on turmiollista

Hyppään ehkä haialtaaseen sanoessani, että valtaosa pelaajista ovat idiootteja, eivätkä todellisuudessa edes tiedä mitä he peliltä haluavat.  Osa Kickstarter-projekteista tarjoaa prokkiksen tukijoille mahdollisuuden vaikuttaa peliin jo sen kehityksen vaiheissa. Toki tällä sitoutetaan pelaajaa projektiin ja se voisi täydellisessä maailmassa luoda jotain mahtavaa.  Mutta maailma ei ole täydellinen, eikä pelaajilla yleensä ole minkäänlaista ideaa siitä, mitä he peliltä haluavat ja kuinka pelinkehitys toimii. Innovointi on aina viisainta jättää alan ammattilaisten käsiin, eikä antaa liikaa mahdollisuuksia tavalliselle pelaajalle osallistua pelinkehitykseen.

Kun tukija ei tiedäkään mihin rahansa laittaa

Eli tapaus Ouya. Ouya on pieni android-pohjainen pelikonsoli, jonka oli tarkoitus tuoda Android-pelisi televisionäytöllesi vaivatta. Konsolin sisällä hyrrää 1,7 gigan neliydinprosessori, giga DDR3 SDRAM -muistia ja näytönohjaimena Nvidian Geforce ULP @ 520 MHz. Konsoli keräsi hulppeat 8,5 miljoonaa dollaria Kickstarterissa, ja vähittäiskauppaan ilmestyessä konsolista taisteltiin.

Kunnes ongelmat alkoivat. Vielä tähänkään päivään mennessä, vuosi Kickstarterin päätyttyä ja kuukausia toimitusten alkamisen jälkeen, jotkut käyttäjät raportoivat, etteivät he ole vieläkään saaneet heille luvattua konsoliaan. Monilta myös on puuttunut toinen ohjain, josta he ovat maksaneet lisää.

Mutta tämä ei edes ole suurin ongelma Ouyan kanssa. Laitteistona se ei ole edes yhtä tehokas kuin tämän päivän älypuhelimet, jonka johdosta se ei pysty pyörittämään edes kaikkia android-pohjaisia pelejä täydellisesti. Suuri osa niistä, jotka ovat ylipäänsä saaneet oman konsolinsa, ovat erittäin pettyneitä laitteen suorituskykyyn, yhteysongelmiin ja ohjaimen laatuun. Kuitenkaan tämä ei ole täydellisesti Ouyan vika, vaan se tekee mitä siltä voi odottaa – pyörittää Androidille suunniteltuja pelejä tv-näytölle. On liian ylimalkaista olettaa, että se mitenkään pystyisi kilpailemaan “kolmen suuren” pelitarjonnan kanssa. Todellisia kilpailijoita ovat älypuhelimet ja niiden pelit. Ouya tullee jäämään historiaan toimitusvaikeuksien, heikohkon pelitarjonnan ja harhaanjohtavan markkinoinnin omaavana pikkupelien pyörittäjänä.

Osa projekteista ovat pelkästään tuotteen markkinointia

Kickstarteria käytetään myös paljon väärin. Kickstarterista löytyy kahdenlaisia projekteja: “hei olen suunnitellut tällaisen jutun, auttakaa minua toteuttamaan se” -tyylin kickstartereita ja “oikeastaan koitan vain myydä tällaista tuotetta, lahjoittamalla enemmän saat lisäksi kaikenlaista muuta” -projekteja. Jälkimmäinen on erittäin haitallista mikäli miettii palvelun perusideaa – tarjota mahdollisuus kehittää jotakin uutta kun rahoitusta ei ole. Joidenkin projektien kohdalla todellisuus voi olla se, että tuote on jo kehitetty tai se kehitettäisiin Kickstarterista huolimatta – palvelua vain käytetään lisämarkkinointitarkoituksessa, ja keinona ansaita pari helppoa dollaria.

Hyvänä esimerkkinä toimii Keiji Inafune ja hänen Mighty No. 9 Kickstarter. Tiedoksi niille jotka eivät tiedä, niin herra Inafune tunnetaan parhaiten muuan taistelurobotin nimeltä Mega Man yhtenä luojana. Yhdeksässä päivässä Kickstarter on kerännyt 1,8 miljoonaa dollaria. Rakastan Mega Man -pelejä koko sydämelläni ja olen aivan lääpällään Mighty No. 9 konseptiin, mutta silti en voisi mistään hinnasta kuvitella tukevani tätä projektia. Kickstarterin ei tulisi olla paikka tehdä helppoa rahaa kulttiklassikon siivellä. Sen tarkoituksena olisi potkustartata projekteja käyntiin, ei tukea pelejä jotka voisivat taatusti saada rahoituksen muualtakin kuin joukkorahoituksesta.

Selvästikään ei Mega Man, vaan Mighty no. 9. Hänen nimensäkin on Beck, eikä Rock. Tarvitseeko edes vakuutella enempää?

Kickstarter ja Amazon rikastuu

Siinä missä Kickstarter.com itse ottaa 5% kerätystä rahasummasta, ottaa kaikkien tuntema massiivinen verkkokauppa Amazon itselleen 3-5 prosentin maksukäsittelymaksun. Näitä ei pidä aliarvioida – mikäli projekti kerää 10 000 euroa, lähtee siitä tuhannen euron siivu Kickstarterille ja Amazonille siitä, että he tarjoavat paikan kerätä rahaa ja hoitaa maksuliikenteen.  Mikäli projekti kerää 100 000 euroa, on vastaava summa 10 000 – huolimatta siitä, että tarjotut toiminnallisuudet pysyvät samana.  Kaikki lahjoitukset on myös pakko käsitellä Amazonin kautta – paypalin, käteisen ja shekin käyttämiset voidaan huoletta unohtaa. Toki on selvää että myös heidän pitää saada oma osansa, mutta jotenkin luvut tuntuvat melko suurilta. Etenkin kun sadan dollarin tavoiteprojektille ja sadantuhannen tavoiteprojektille tarjotut toiminnot ovat identtisiä.

Yhteenveto

Joukkorahoitus peleihin on varmasti tullut jäädäkseen. Se on eräs vaihtoehto raskaalle julkaisukoneistolle, ja parhaimmillaan se tuo jotain hienoa ja mahtavaa eteemme. Mutta täydelliseen pelimarkkinoiden uudistamiseen palvelu ei sovellu, sillä se sisältää niin pelaajien kuin pelinkehittäjien osalta aivan liikaa vältettäviä sudenkuoppia ja muita ongelmatekijöitä, jotka voivat kaataa koko projektin ja jättää jokaisen osapuolen nuolemaan näppejään.  Sitä on myös todella helppoa käyttää väärin tarkoitusperin, joka osaltaan romuttaa sen alkuperäisen tarkoitusperän – tarjota kehittäjille mahdollisuus laittaa aluilleen projekti, jota he eivät taloudellisesti muuten pystyisi tekemään.  Mielenkiinnolla jään itse seuraamaan miten pelejä tulevaisuudessa tullaan joukkorahoittamaan yhtä ahkeraan kuin tällä hetkellä, vai kääntyykö Kickstarterin haittapuolet lopulta palveluaan vastaan.

Kunhan tiedät mihin sijoitat sekä tukiessasi jotain projektia asennoidut siihen, ettet välttämättä saa rahoillesi vastinetta, on Kickstarter ihan varteenotettava vaihtoehto mikäli omaat rahaa jota heittää näyttöä kohden. Jos haluat kuitenkin ostaa pelejä ilman minkäänlaista riskiä siitä, ettet koskaan saa peliä pelattavaksi tai rahojasi takaisin, pysyttäydy ennakkotilauksissa tai osta pelit suoraan kaupasta.

Itse en ole tukenut vielä yhtäkään Kickstarter-projektia, enkä usko tulevaisuudessa myöskään näin tekemään. Jätän riskin ottamisen muille, ja itse vain nautin onnistuneiden projektien hedelmistä.