Guacamelee!
Olet Juan, meksikolainen agavekasvien maanviljelijä joka elää tavallista tylsää elämäänsä. Yhtäkkiä kuitenkin ilkeä meksikaani-luuranko Carlos Calaca sieppaa El Presidenten tyttären, joten Juan päättää ryhtyä Luchadoriksi (painija) ja päättää lähteä pelastamaan tyttären. Ay Caramba!
Peliä voi kuvata sanalla Metroidvania. Termi juontuu kahdesta legendaarisesta pelistä Metroid ja Castlevania. Peli on sivustapäin kuvattu seikkailu-toimintapeli. Eteneminen tapahtuu tutkimalla uusia alueita, ja avaamalla uusia kykyjä jotka mahdollistavat pääsyn eteenpäin. Kyvyt ovat hyvin tyypillisiä Metroidvania-settiä: tuplahyppy, seinähyppy, alaspäin syöksy ja voimakas isku eteenpäin.
Taistelujärjestelmä on myös hyvin genrelleen uskollinen. Normaalin lyönnin lisäksi voit esimerkiksi lyödä vihollisen taivaisiin ja mätkiä sitä ilmassa, heittää sen näytön toiseen nurkkaan tai vaikkapa paiskata sen väkivoimalla maihin. Pelin päivitysjärjestelmäkin on varsin simppeli – perinteisten health- ja staminalisäysten lisäksi voit ostaa itsellesi neljä uutta kykyä mikäli sinulla vain on riittävästi pesoja. Puolustuksena sinulla on väistöliike, jonka ajan olet vahingoittumaton. Tappelu ei missään nimessä ole pinnallinen, mutta toisinaan pelatessa tunnelma oli niin kaoottinen, että paras lopputulos tuli hakkaamalla vain useita näppäimiä ja koittaa pysyä elossa. Kuitenkin pieni kaoottisuus tekee pelaamisesta aavistuksen hektisempää, eikä se ole missään nimessä pelkkä läpijuoksu. Tämä omalta osaltaan vain lisää pelin viihdearvoa, ja pakottaa sinut oppimaan enemmän taistelujärjestelmästä. Hahmo kuitenkin tekee mitä käsket, ei enempää eikä vähempää.
Tämän lisäksi olennainen osa pelistä on se, että joudut useissa tilanteissa vaihtamaan ns. ulottuvuutta elävän ja kuolleen maailman välillä portaalien kautta ja myöhemmin oma-aloitteisesti. Valtaosa pienistä ongelmanratkaisutehtävistä liittyy tähän, jotka etenkin kaksin pelatessa turhauttivat huomattavasti, kun välillä kaveri vahingossa seisoi väärässä paikassa, aiheuttaen vahingossa ulottuvuudenvaihdon ja koko puzzlen tekemisen uudelleen. Onneksi nämä palapelit olivat niin lyhyitä, ettei niiden kanssa tarvinnut hiuksia repiä. Kahdessa ulottuvuudessa toimiminen myös piristi taistelua, kun jouduit tarkoin miettimään milloin vaihdat ulottuvuutta – viholliset tottakai iskevät sinua molemmista, mutta sinun pitää olla oikeassa maailmassa jotta voit iskeä niitä
Pelin hienous löytyy sen miellyttävän grafiikkatyylin ja huumorin yhdistelmästä. Peli on kaunista katseltavaa, ja maailma sekä hahmot ovat luotu hyvällä harkinnalla. Se sisältää paljon referenssejä muihin peleihin ja internet-kulttuuriin, joita bongatessaan voi vähintään puhaltaa ilmaa sieraimista tavallista voimakkaammin. Tarina on myös aivan ainutlaatuista, sekä siinä on todella onnistuttu tavoittamaan se huumorin taso, jota siinä on haettukin. Dialogi on pääasiassa tekstipohjaista, mutta niitä on hauska lukea ja ne osaavat yllättää positiivisella tavalla. Äänimaailmassa olisi kuitenkin voinut kehittää hieman, sen suhteen peli ei tarjoa mitään erikoista.
Peli on suunniteltu pelattavaksi ohjaimella. Tämän johdosta PC-versio on hieman pettymys, mikäli meinaa suoriutua pelistä näppäimistön turvin. Itse tartuin suosiolla ohjaimeen, koska pelissä joutuu tekemään taistelun kannalta tärkeitä heittoja, jotka joudut tähtäämään – ohjaimella tämä käy huomattavasti helpommin ja joustavammin kuin näppäimistöllä. Teitä on varoitettu.
Muilta osin peli on aivan mahtavaa viihdettä, pelasit sitten yksin tai kaverisi kanssa. Voin lämpimästi suositella, mikäli rento ja viihdyttävä Metroidvania-tyylin beat ’em up vain on oma juttusi.
Arvosana: 8.5
