Deadpool
Deadpool on antisankari, jollaista ei varmastikaan löydy toista. Huomaan pelatessani nauravani toistuvasti Deadpoolin (ja hänen sisäisen äänensä) jutuille, vaikka ne ovat uskomattoman typeriä. Deadpool sanoo sen, mitä et osaa odottaa – harmillista, että pelattavuus on parhaimmillaan vain keskivertoinen.
Deadpool – oikealta nimeltään Wade Wilson – on supervoimansa jatkuvan parantumisen johdosta muuttunut samalla myös hulluksi. Tämä taasen aiheuttaa sen, että hän tietää olevansa pelkkä sarjakuvahahmo. Itse peliin tämä heijastuu siten, että Deadpool puhuttelee toistuvasti pelaajaa, arvostelee häntä ja samalla myös pelin omiakin elementtejä. Pelin edetessä Deadpoolin huomaa ivaavan monia peleille tyypillisiä elementtejä – kuten hahmopäivitysjärjestelmää, kenttäsuunnittelua ja sitä, kuinka tiedät kulkevasi oikeaan suuntaan kun sielläpäin on vihollisia. Peli ja Deadpool itsessään on siis täydellinen väline kritisoimaan tiettyjä kliseitä ja asetelmia, joita modernit pelit tarjoavat pelaajille. Harmikseen peli itsessään kompastuu useisiin mekaanisiin virheisiinsä – tai sitten kyseessä on vitsit, jotka eivät vain toimi.
Pelin taistelujärjestelmä on hyvin pitkälle beat em up -tyylistä. Painat nappeja, ammut aseilla ja teet komboja, joiden avulla keräät pistejä, joilla päivität uusia kykyjä itsellesi. Deadpool on varustettuna lähitaistelu- ja tuliaseilla. Tämä parhaimmillaan mahdollistaisi mielenkiintoisen variaation muuntaa taistelutyyliäsi tilanteen mukaan. Kuitenkin tunnin peluun jälkeen huomaat vain hakkaavasi lähitaistellessa kolmea näppäintä sattumanvaraisessa järjestyksessä niin kauan kuin kaikki ovat kuolleet, jonka jälkeen viimeistelet kauempana olevat viholliset pistoolilla. Taistelu käy erittäin puuduttavaksi suorittamiseksi hyvin nopeasti. Myös väliajoin tippuviin minipomoihin ja varsinaisiin pomotaisteluihin on valtaosaan olemassa vain yksi järkevä suoritustapa – takaperin juokseminen ampumalla samalla tuliaseella vihollista kohden. Taistelujärjestelmä onkin suurin puute mikä kaataa koko pakan pelistä, joka olisi voinut olla viihdyttäväkin.
Kentät koostuvat pääosin erittäin tylsistä osista. Suuren osan ajasta eteneminen tapahtuu putkijuoksun sijaan ylöspäin tapahtuvasta liikkeestä ja pienistä tasohyppelysuorituksista. Kenttä harvoin sisältää itsessään mitään mielenkiintoista palapeliä, vaan kulku on hyvin yksinkertaista ja kulkuväylät on usein valaistu vihreillä valoilla, joka merkitsee että sinun pitää hypätä seinän kautta ylöspäin tästä.
Varsinainen trikki onkin itse sisällössä. Vaikka pelattavuus on kehnoa, grafiikka keskinkertaista ja kentät läpijuoksua, tekee Deadpool pelihahmona tästä pelistä yllättävän viihdyttävän kaikista pelillisistä puutteista huolimatta. Milloin Deadpool päättää räväyttää laulamaan, milloin hän laukoo erittäin sovinistisia herjauksia pelin naishahmoille ja milloin hän parantumiskykynsä johdosta päättää ampua itseään päähän. Kaikki mitä hän tekee, on niin yliampuvaa, ettei sitä voi ottaa muuna kuin vitsinä. Yllättävän usein huomaatkin itsesi nauramasta Deadpoolin räväytyksille. Ja se on syy, miksi tämä peli sopii Deadpool-sarjakuvan faneille tai muuten vain pelaajille, jotka pystyvät pääsemään yli heikon pelattavuuden ja laiskan kenttäsuunnittelun.
Arvosana: 7.0
